Muuten tämä ei vieläkään opinnäyte eikä tietoteos vaan hajamietteitä elämän polulta (tietysti tutkin erilaisia lähdeaineistoja)... Traumaattiseen amnesiaan liittyy erilaisia hyvää elämää estäviä epämiellyttävyyskokemuksia ja pakenemisia. On valitettavaa, jos amnesiaa kestää vuosikymmeniä. Vasta sen jälkeen jostain syystä saattaa räjähtää se mitä nimitän traumapommiksi. Ihminen ikään kuin singahtaa koordinaatiston uuteen kohtaan ja näkee traumafilminsä. Hän näkee erittäin kivuliaita asioita, joiden totuusarvoa hän ei ehkä koskaan pysty tietämään mutta jotka hänen on työstettävä. Traumapommi on sokkivaihe. Tämä sokkivaihe saattaa viedä jopa mielisairaalahoitoon. On kyseessä dissosiatiivinen psykoosi. Mielen tulivuorenpurkaus. Sitä eivät hyvät tavat estele. Tulivuorenpurkaus voi olla lyhytkin. Se alkaa dramaattisesti ja päättyy dramaattisesti. Näen, että tämä purkaus kyllä saattaa johtaa itsemurhaan. Se on niin vakava. Ihminen joutuu kohtaamaan sokkivaiheen. Sen jälkeen alkaa reaktiovaihe, tämän jälkeen käsittelyvaihe ja lopulta uudelleen suuntautuminen. Matkalla voi olla erilaisia juuttumisia ja jurraamisia. Ei pääse eteenpäin vaikka kuinka tahtoisi ja varmasti tahtoa on sitä enemmän mitä enemmän takana on vajaaksi koettua elämää, jota amnesia on vahingoittanut. Uudelleensuuntautuminen tapahtuu uudelleen käsikirjoitetun elämän kanssa. Siihen on pitänyt juurruttaa sekin mahdollisuus, että traumafilmin sisältö on totta. On syntynyt kerta kaikkiaan uusi minäkäsitys. Traumatyön tekijän on täytynyt oivaltaa niitä vahingoittavia voimia, jotka ovat vaikuttaneet hänen persoonansa muotoutumiseen ja elämän ratkaisuihin.