Edessä ovat Kaustisen ja Porin ajat. Aion käydä kummassakin. Musiikista on kyse. - Musiikki auttaa, se kanavoi, se selvittää. Jos se sen tekee. Musiikin piiriin kuuluu myös selvä rahan tekeminen. Epäoleellistaminen. Massaviihde. Varman päälle peluu. Jatkuva toisto. Jatkuva saman tekeminen. Mitä on tehty ennen sitä täytyy tehdä taas, loputtomiin. Kun musiikki lässyttää niin sitten se lässyttää. Kun musiikki makeilee niin sitten se makeilee. Kun musiikki hienostelee niin se hienostelee. - Itselleni hyvin tärkeä soitin on kitara. Etsin tubesta kitarointia. Käy vain joskus niin, että läkähdyn ylisoittamiseen. Kitaristit ovat niin sorminäppäriä, että soitto pursuilee nuotteja. Siihen väsyy. Kitaristi ei sano oleellisia ääniä vaan hän vuodattaa ääniä. Hän pursuilee niitä. Hänen pursuilunsa on kyllä hämmästyttävää eikä soitossa ilmene virhettä mutta se on kokonaan virhettä, koska siinä on liikaa. Kitaristi ei ole löytänyt kiteytystä. - Vaikutelma on mielipuolinen. Siihen kyllästyy nopeasti. - Tämän kaiken voi siirtää kirjallisuuteen. Varsinkin runouden tulisi olla ainoastaan kaikkein oleellisimpia sanoja. Sitä nimitän askeettiseksi jylhyydeksi.