Yksinäisyyden käytännön määritelmä on sekin, että kehokoutoutumattoman ihmisen ympärillä on vain kehokotoutuneita ihmisiä. Tämä on hyvin syvää ja tuskallista yksinäisyyttä. Eksistentiaalista jakamattomuutta. - Ajatellaanpa vaikka turistibussia, joka tiukkuu kehokotoutuneita ihmisiä ja heidän innostunutta ahmintaansa. Jos joukossa on yksi kehokotoutumaton ihminen niin hän ei löydä jakamisen paikkaa. Hän on todella yksin ja silloin juuri hänen kokemuksensa saattaa yltyä paniikiksi. Kehokotoutuneiden ihmisten erilaisuus provosoi siihen. Kehokotoutuneet ihmiset aiheuttavat eräällä tavalla pahoinvointia kehokotoutumattomassa ihmisessä. - Kehokotoutuneet ihmiset ja kehokotoutumattomat ihmiset eivät yksinkertaisesti löydä toisiaan. Eivät koskaan. Kun eron pystyy oivaltamaan niin pystyy luopumaan yhteyden hausta.