Olen viime viikonloppuna potenut vallan ja vajauksen käsitteitä. Vajauden eli vajakkiuden käsitettä. - Kuinka paljon elämän tahraavuudessa on valtaa omaan elämäänsä? Äkisti saattaa ajaa sosiaalisen kolarin eikä sen estämiseen ilmeisesti ollut keinoja. Tapahtui mitä oli tapahtuakseen. Valta ei ollut omissa käsissä. Syntyy ontto olo, pala kurkkuun. Olin vajakki suhteessa elämäni kulkuun. - Omasta elämästään on mahdollista hypähtää planetaarisiin näkyihin mitä olen tottunut tekemään. Elonkehää uhkaa ilmastonmuutos ja ihmistsunami on täällä ja enenee. Ei pysty mitään. On niin vajakki ettei keksi mitään. Ja sitten huomaa ihmisiä, jotka eivät koe vastaavaa vajakkiutta. Tänään monissa suunnissa vietetään riemulomia. On valta riemuloman pitämiseen ja se valta käytetään. Lennetään, tullaan ja mennään. On valta sulkea korvat siltä mitä tiedemiehet yrittävät kertoa. Tiedemiehillä paljolti on vain kertomisen eli raportoinnin valta. Heillä ei ole poliittista valtaa ja kansalaisvaltana vain yhden äänestäjän valta kullakin. Varmastikin moni tiedemies potee vajakkiutta siis ettei ole voimia estää tapahtumien kulkua.