Ajattelen niin, että ihmiset joilla on huono itsetunto tai hyvä itsetunto vaikenevat silloin kun läsnä on mahtava itsetunto. Vaikeneminen on pääreaktio. Ehkä se on tyrmistynyttä vaikenemista. Ällistymistä. Sitähän mahtava itsetunto ei käsitä, koska mahtava itsetunto ei osaa lukea sosiaalista ympäristöä oikein. - Luullakseni mahtavalle itsetunnolle ei yleensä asetuta poikkiteloin. Ollaan hiljaisesti vaivaantuneita. - Ajatellaan että tämä hetki sentään kerran päättyy. Niin se päättyykin niille, joiden kohtalona ei ole aina ja aina palata mahtavan itsetunnon äärelle.