Olen toki seurannut tuubista Pride-tapahtumien arvostelua. Marssien arvostelua. Se on kovaa ja kolkkoa menoa. Jos uskiksista puhutaan niin Jeesuksen bestiksiksi itsensä nostaneet eivät sanojaan säästele. - Tuntuu myös että haluttaisiin kysyä, miksi ne eivät ujostele. - Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Eikö ole ujoja homoja tai ujoja transihmisiä? Tietysti on. Nämä ujot homot ja transihmiset eivät tee kaikkea sitä mitä marsseilla näkyy. Heitä ujostuttaa liikaa. He eivät sillä tavoin tuo itseään sosiaalisesti näkyviksi ja silti heillä on oma totuutensa homoudessaan tai transihmisyydessään. Pitäisiko todella olla ujon sateenkaariväen oma Pride-marssi? Miltä se näyttäisi? Mitä siitä sanottaisiin? - Jos oma totuuteni olisi ollut sukupuolen korjaamisessa niin olisin tarvinnut paljon sosiaalista rohkaisua ja tukea, että prosessi olisi edennyt. Nythän tätä tukea ei yhtään mistään tullut. Ymmärrän sitä vaikka olen katkerakin. Ymmärrän, että ulkonäkööni ei sopinut ollenkaan transpuhe. En ollut puhuessani enää se parikymppinen laiha miehen biologiassa oleva sielu, jonka puhe olisi ehkä otettu toisin... Kuinka paljon aiheutin raivon ja tympästymisen lisäksi myötähäpeää niin sitä en tiedä.