Tämä blogi kymmenvuotisella taipaleellaan on yrittänyt aina viitata onnellisuuden suuntaan. Mitä on onnellisuus? Se on esimerkiksi hallinnan tunnetta. Kun käsityöläinen hallitsee ammattinsa niin hän on onnellinen. Kun soittaja hallitsee soittimensa niin hän on onnellinen. Käsityöläinen ja soittaja pyrkivät aina haastamaan itsensä ja silloin koetellaan hallinnan tunnetta. Täydellinen hallinta olisi tylsää. - Missä jokin rajat ylittävä voima vyöryy ihmisen yli siellä syntyy traumoja ja niiden pitkäaikaisseurauksia. Ei onnellisuutta. Missä kokemus hallinnasta palautuu siellä onnellisuus enenee. - Traumatyö on sitä, ettei pelkää mennä rutiinit rikkoviin tilanteisiin vaan uskaltaa antautua elämän seikkailulle vaikka ei pystyisi kaikkea hallitsemaankaan. - Minulla ovat omat haasteeni hallinnan tunteiden kanssa. - Lisäksi koulutukseni takia suuntaan huomioni yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja sosiaalisiin prosesseihin. Tuskaa tuottaa se, että ihmistsunami ei ole hallittavissa. On toiveajattelua, että ihmistsunami päättyisi johonkin yhteiskunnalliseen kehitykseen. Jos esimerkiksi jokin uskonnollinen ajattelu lietsoo jättisynnyttämistä niin se ylittää kaikki muut normit. Lisäksi ihmisen oikeus lisääntymiseen kuuluu selvyyksiin. Katsotaan, ettei siihen saa kukaan puuttua. Ei ole järkevää perustetta ajatella, että ihmistsunami äkisti pienenisi. - Ihmistsunami on jo täällä. Se ei ole tulossa. Se on paikalla. Läsnä. Rauhoittelevia kielipelejä ja aspekteja varmaankin löytyy. - Hallitsemattomaan ihmistsunamiin liittyy hallitsematon eloonjäämispaniikki siis hallitsematon maahantulo. - Ei tulla kylään vaan paetaan jotain. - Tarvitaan vain hallitsematon ympäristökatastrofi niin suuret seuraukset näkyvät Suomessakin vastaanottopaniikkina. Näin ollen eloonjäämispaniikin seurauksena on vastaanottopaniikki. Tulijat kokevat elämänsä hallitsemattomuutta ja samoin kokevat vastaanottajat tilanteen hallitsemattomuutta. Se ei ole onnellisuutta.