Ylen sivuilla on parhaillaan mieltäni kohahduttava uutinen japanilaisesta naisesta, joka on mennyt naimisiin itsensä kanssa. No nythän minullakin on mahdollisuus päästä naimisiin! Mutta onko Suomen lain mukaan mahdollista mennä naimisiin itsensä kanssa? Jos ei ole niin siitä olisi pikimmiten tehtävä kansalaisaloite. - Alan miettiä... Rakastanko itseäni riittävästi, että myötä- ja vastoinkäymisissä tahtoisin viettää loppuelämäni itseni seurassa? Viihdynkö rakkaudellisesti joka päivä itseni seurassa? - Missä minut vihittäisiin itseni kanssa? Keitä häävieraiksi? Mitä ruuaksi tarjottaisiin? Minne lähtisin itseni kanssa häämatkalle? - No niin. En tiedä miten Japanissa asiat menevät mutta itse asiassa ratkaisu on vanha ja lähellä ortodoksisessa maailmassa. Nimittäin ortodoksisuudessa munkiksi tai nunnaksi vihkiminen verrannollistuu avioliittoon vihkimiseen. Munkiksi tai nunnaksi vihkimisessä on tietenkin hengellisen kilvoittelijan yhteys mukana. - Nyt vain kävi niin onnettomasti, että elin sen ajan ohi, jolloin luostarikilvoittelijaksi vihkiminen olisi ollut järkevä tai mahdollinen ratkaisu. - Olen liian vanha vaivoineni, että minut voitaisiin vihkia luostariin. - Ainoat mahdolliset häät kohdallani ovat perinteiseen tapaan vihkiminen toisen ihmisen kanssa ja toinen ihminenhän on aina arvoitus. Vaikka kyllä itsekin on aikamoinen arvoitus kuten blogistani ilmenee.