Koko Pride-tapahtuman historiahan menee Stonewallin keissiin Yhdysvaltoihin vuonna 1969. - Sen ytimessä on olemassaolon oikeutus ja hyväksyntä. Itsensä näkyväksi tekeminen. Nyt tapahtumat ovat levinneet vuosikymmenten aikana kautta maailman ja Helsingin Pride-marssi oli viime lauantaina. En ollut siellä tukijoukoissa enkä juuri ole nähnyt kuvastoakaan. - Mitä noin yleisesti ajattelen näkymistä tuubin äärellä? Seksuaalisuuden ulottuuvuus on tärkeä ulottuvuus kuten sukupuolisuuskin. Mutta tämän jälkeen korostuvat tyylitaju ja hoksaaminen ja erilaiset arvoratkaisut. Niistä sateenkaariväki ei varmastikaan ole samaa mieltä. Hehän kuuluvat tietysti poliittisestikin eri leireihin. On olemassa sellainen kuin maku ja minulla on oma makuni. Se maku nousee myös ortodoksikristillisestä perinteestä. - Eilen katsoin taas erilaista tuubin ohjelmistoa. Jotkut naureskelevat Pridelle sen vuoksi koska heidän mielestään hyväksyntä on jo niin laajaa, ettei ole vastavoimaa. Samalla he tuovat esiin oman vastavoimansa. On siis vastavoima! Katsoin myös amerikkalaista mustaa saarnamiestä, joka yhteydessään kertoi sen, että Jumala ei hyväksy sitä mitä sateenkaari-ihmiset edustavat. Hän myhäili omaa Jumalan asiamiehisyyttään. Hän meni laajoihin yhteiskunnallisiin näkymiin. Hän kertoi kuulijoilleen, että sateenkaariväellä on ohjelma, se sekoittaa koko yhteiskunnan. Se pilaa yhteiskunnan. Kun olen dramaatikko niin kyselen, mitä tulee Priden jälkeen tai mihin se päättyy. - Valtavin asia mistä tänään pitäisi puhua on ihmistsunami ja sen yhteydet ilmastonmuutokseen. Tästä seuraa se mahdollisuus, että ihmistsunamin ja ilmastonmuutoksen kaaosvaikutukset synnyttävät syyllisyyden etsinnän. Ja mistä pilkuntarkan raamatulliset ihmiset sen muusta löytävät kuin sateenkaariväestä. He alkavat levittää viestiä, että se on jumalattomuudellaan syypää kaikkeen siihen onnettomuuteen minkä ihmistsunami ja ilmastonmuutos tulevat aiheuttamaan. Silloin heidän Jumalan oikeuttama vihansa iskee... olisiko vain minun painajaiseni...