Kun katson tuubista kristillisiä saarnamiehiä niin he huutavat Raamattuun vedoten: "Tärkeintä on menneisyys!" Jos he sairastuvat niin heille kelpaa nykysairaaloiden ja nykylääkärien apu ja kun he ovat tervehtyneet niin he alkavat huutaa taas: "Tärkeintä on menneisyys! Tärkeintä on se mitä on tapahtunut ei se mikä tapahtuu! Tärkeintä on se, että leikkaussairaaloita ei ole koskaan keksitty. Tärkeintä on se mikä tapahtui ennen nykylääketiedettä. Tärkeämpää kuin lääketieteen parannus on ihmeparannus! Lääketieteen kehityksen arki halki vuosisatojen ei ole kiinnostavaa." Näin he huutavat. - Tieteen suunta on tasan päinvastainen. Tärkeintä on nykyisyys ja nykyisyyden avartaminen tulevaan päin. Tärkeintä ovat tulevaisuuden keksinnöt, jotka ehkä pelastavat ihmiskunnan suurkatastrofilta. Olen kyllä tieteen ihminen silloin kun katson itseäni aidoimmillani. Mikä Raamatussa liittyy rakkauteen ja armoon sen hyväksyn. Mutta monilta osin Raamattu on vanhentunut, vanha, muinainen, ohitettu, ei seurattava. Hoopo, hassu. Pöljä. Paskasosiologiaa. Ei kelpaa nykyisyyteen, koska nykyisyys on nykyisyyttä, koska nykyisyys on se elämä missä elämme. Emme elä peruutuspeilielämää, emme ole siihen pakotettuja. Saamme olla todellisuudentajuisia. Herra, armahda meitä psykoottisilta puupäiltä, jotka elävät keskuudessamme.