Kävin kaupassa. Vaasassa on hyvin kuuma päivä tänään. Minulle liian kuuma. Olen liian kuuma pitääkseni liiallisesta kuumuudesta. Voisin kuvitella naisen, joka asuu lämmittämättömässä tiny housessa ja on syksyllä viluissaan. Niinpä hän päättäisi hankkia minut sinne lämmittimeksi. Hieno ja viisas valinta! Takaan ettei tule kylmä! - Mutta tähän hetkeen. Palatessani kaupasta näin kuumalle paikoitusalueen asfaltille levinneenä ehkä pari litraa mansikoita. Siinä ne olivat. - Heti tiesin, että tämä kertoi elämästäni. Kiteytti sen. Mansikat asfaltilla. Olisi pitänyt ottaa valokuva. Jos sen olisi suurennuttanut ja kehystänyt niin siitä olisi saanut mainion seinätaulun talven pakkasissa katsottavaksi. - Hieno kirjan nimi myös. Mansikat asfaltilla. Ja ilmaisiko tuo näky myös kuvana Suomen ulkopolitiikan sisällön? Hä?