Kirjoitin eilen luovuudella leikittelystä. Sitten aloin mennä soralle. Poistin kirjoitukseni. Mutta palaan hieman. Eilen jo muistin jonkun dokumentin Paul McCartneystä missä hän kertoi, että hän ja John Lennon alkoivat pallotella idealla ja sen pallottelun myötä syntyi lauluja. Aivan varmasti syntyi lauluja mitkä eivät kuole koskaan. - Niin. Palkkatyöurani vaiheissa joskus sain kokea luovuudella pallottelua mutta yleensä luovuuden paikalla oli valtahierarkia ja sen käsitykset luovuudesta. - Luulen, että yritysmaailmassa tapahtuu luovuudella leikittelyä. Alla nostan esiin kirjallisen pienkustantamon perustamisen, joka on mielessäni vakavakin juttu. Unelma. Siis sellaisen virtaavan ajatushautomon perustamisen missä luovuudella pallotellaan. - On kaiketi niinkin, että meillä on Suomessa aivan liian vähän kahden kirjailijan kirjoittamia kirjoja. Kahden! - Kivestä alkaen meillä on suurena perinteenä ympäristön penseyteen ja persoonansa pimeisiin kohtiin sammuvista elämänkorpikirjailijoista. Ymmärtääkseni. Ei minulla tilastotietoja ole. Kuinka paljon olen eksyksissä? - Parhaat naurukaverit ovat olleet jollain tavoin luovuudella leikittelijöitä. - Uusien aspektien hahmottaminen on luovuutta. Siksi aspektin käsitteen täytyy näkyä blogini nimessä.