Eräs tämän blogin suunta on yrittää arvioida sitä mitä sanotaan terapiaksi. - Joku menee terapiaan siis psykoterapiaan mutta onko se terapiaa? Mitä se on? Mitä tapahtuu? Mistä tietää olevansa terapiassa kun sanotaan, että on terapiassa? Miltä tuntuu se kun on terapiassa? Miltä sen pitäisi tuntua? Mikä terapiaksi sanottu on hyvää ja mikä huonoa? Mikä vuorovaikutus edistää jotain ja mikä ei? Mikä on edistymistapahtuma ja mikä ei? Mistä terapiassa olija tietää, että hän on terapiassa? Miten terapiassa olija voi olla vakuuttunut siitä, että hän on terapiassa? Yleisellä tasolla ajattelen niin, että terapiassa olijalla pitäisi olla kokemus siitä, että hän on jonkinlaisen lahjan tai lähteen lähellä. - Että tankkaa jostakin jotakin. - Jos on tunne ettei tankkaa mistään mitään niin vuorovaikutussuhde saattaa olla turha ja tarpeeton. Se ei vie asioita eteenpäin. Se ei sysää liikettä eteenpäin. Vuorovaikutussuhde ei ole haastava eikä haasteita asettava. Kohtaamiset ovat ehkä kivoja ja siistejä mutta niistä ei synny mitään. Ne ovat yhtä tyhjän kanssa. - Jos on syvällinen tunnekokemus siitä, että joku on yhtä tyhjän kanssa niin todennäköisesti se on sitä. Terapeuttista pettymystä päin ei pitäisi kulkea vaan irtaantua siitä.