Aion todellakin kirjoittaa 1980-luvun eteläpohjalaiseen maisemaan nuoren transnaisen tarinan siten, että murrepuheisena kertojana on puukkotehtaan työmies, joka on myös sosiaalilautakunnan jäsen. - Kuka sen kustantaisi? Olen kylläkin aivan varma, että teokseni saisi lukijoita. Sitä luettaisiin myös pelkästä uteliaisuudesta ja maalittamistarkoituksessa someraivon herättämiseksi. Tulisi myös niitä, jotka lukisivat mutta eivät ikinä myöntäisi lukeneensa. - Nykymaailmassa on esilletuomisen mahdollisuuksia. Keinoja on. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että edessä on pienkustantamon perustaminen vaikka yritystoiminta on aina hirvittänyt ansaitsinhan leipäni ihmisten vaivalla tienaamista verorahoista julkishallinnon palveluksessa. Anteeksi ja kiitos! Mikäpä auttaa. Kaavailen, että kustantamon nimeksi tulisi Kustantamo Sika Säkissä. Tunnuskuvaksi laitetaan hymyilevä possu, joka kurkistaa säkistä. - Yrittäisin koota friikkikirjoittajien ryhmän kustantamon puitteisiin. En sitten tiedä, onko Suomessa friikkikirjoittajia vai ovatko kaikki kiiltokuvalehtiin sopivia kirjallisuuusalan mannekiineja. Saattaa olla niinkin. Maailmalta tulee viestiä että tasokas kirjoittaminen ei riitä. Kirjoittajat roolitetaan. Käsitteeseen kirjailija täytyy liittyä tietynlainen mielikuva. - Miesten pitää olla komeita ja naisten kauniita. Täytyy olla sujuva ulosanti kun omasta kirjasta puhutaan.