Kun käsittelen blogissani kuolemaa niin se on asia mitä ei pidä eikä tarvitse juosta karkuun. - Kristillisyys kutsuu kaikkia uskovia elämään jokapäiväisessä kuoleman tajunnassa. - Ei ole elämää ilman kuolemaa. Kuka on syntynyt hän joskus kuolee. Voi venytellä kuntovieteriä ja pyrkiä olemaan jatkuvasti maratonkunnossa ja ihastella kestävyyttään. Mutta kerran me murrumme kuoleman edessä. - Joskus kuolema tulee yllättäen. - Se että tajuaa kuoleman läsnäolon ei tarkoita, etteikö ilokin olisi läsnä. - Jos jaksan ja aion vielä kirjoittaa hieman pitempiä käsikirjoituksia niin jollain tavoin myös huumorin täytyy olla läsnä. - Menin palkkatyöaikanani koko ajan huumorittomampaan tilaan ja nyt yritän tankata huumorivoimia, jos mahdollista. - Valitettavasti masennuskin on osa elämää. Jotkut kärsivät masennuksesta enemmän jotkut vähemmän. Luulisin, että niissä, jotka tavoittelevat huumoripäämääriä työssään on hyvinkin masennusalttiita yksilöitä. Jollain tavoin nauru täytyy repäistä masennustunteiden läpi ja silloin on vaarana, että nauru on muille käsittämätön ja he voivat kokea tuon naurun sopimattomana ja loukkaavana. - Kun alla kerron, että söin välipalaa varaamallani hautapaikalla niin ei siinä ollut mitään murheellista. Hyvältähän se pitsa maistui toistaiseksi elävän suussa. - Tämä aikakausi pakenee kuolemaa tietoyhteiskunnan keinoin. Ihmiset elävät ikuisuuskuplissaan. Vanhat naiset käyvät venyttämänsä naamansa kirurgeilla mahdollisimman nuoriksi kenellä rahaa on ja tulos saattaa joskus olla lähinnä irvokas. Samaa tekevät miehet ukkoontumisen pelossa.