Niin. Poistin taas kirjoituksia. Alkoi nousta sisäinen meteli. Alkoivat nousta esiin vaatimukset. Otin äsken hyllystäni metropoliitta Johanneksen kirjan Hiljaisuus. Se on hyvä kirja. - Mitä hiljaisuus tarkoittaa ihmisille tänään? Se tarkoittaa ehkäpä väliaikaista tilaa. On hiljaisuustapahtumia. Käydään niissä ja ollaan hiljaa pari päivää. Sitten palataan äänekkyyteen ja ollaan maailman äänekkyydessä. - Käydään luostarissa pyhiinvaellusmatkalla ja palataan arkeen. - Äänekkyys on pysyvä tila ja hiljaisuus on siitä poikkeama. - Tiedän toki kokemuksesta, että suun vaikeneminen on eri asia kuin sisimmän vaikeneminen. Sisimmän tyyntyminen ja hiljaisuus. En ole aikoihin luostarissa käynyt mutta joskus jonkun käynnin aikana olen kokenut miten sisäinen äänimaisema oikein siellä korostuu. - Elän suurimman osan elämästäni niin, että suu on hiljaa mutta sisin ei vaikene. Siellä on erilaisia pyyntöjä ja kaikuvia vaatimuksia. Siellä on pettymyksen ja kauhunkin huutoja. - Voi miten vaikea asia onkaan sisäinen hiljaisuus! - Juuri tätä sisäistä hiljaisuutta ortodoksinen traditio ohjaa tavoittelemaan. Niin käsitän vaikka kirjoitukseni eivät ole opetuspuheita olenhan ainoastaan vajavainen maallikko, jonka tietämys on vähäinen. - Meidän aikamme tuubeineen ja kanavineen on äänivyöry, äänitsunami. Erilaiset äänet ovat lisääntyneet tsunamimitalla. Tuubista löytyy kansalaisvideoiden tekijöitä ja kun heitä seuraa niin tuntuu etteivät he vaikene koskaan. He eivät hiljaisuudessa mieti itseään eivätkä vaikuttimiaan. Jatkuvasti turpa on auki. - Mitä jos työhönottohaastattelussa kertoo, että on luonteeltaan hiljainen ihminen. Kuinka käy? - Maailma on tuhoutumassa ihmistsunamiin ja äänitsunamiin. Maailma on tuhoutumassa siihen, että hiljaisuutta ei etsitä. Poliitikot eivät voi olla hiljaisia, koska heidän vallassa pysymisensä edellyttää sitä, että kaiken aikaa on suun käytävä ja sieltä on tultava ulos jotain. Ei niin väliä sisällöllä mutta poliittiseen menestymiseen ei pysty kuulumaan hiljaisuus. - Olisi ollut havahduttavaa, jos metropoliiitta Johannes olisi aikanaan julkaissut Hiljaisuus-kirjansa siten, että kansien välissä olisi ollut pelkästään tyhjiä sivuja ja kirjoittaja takakannessa olisi kieltänyt tyhjien sivujen täyttämistä millään... Ehkä joku äänekkäästi möykkää ja kehuskelee käyneensä hiljaisuustapahtumassa sitten kun se on päättynyt. Tahtoo puheillaan muille tehdä vaikutuksen itseensä. Olenpa mainio hiljaisuusihminen! - Luostaritraditio lähtee siitä, että munkit ja nunnat tavoittelevat hiljaisuutta pysyvänä tilana. - Lähtökohdittain tilanne on se, ettei luostareihin pitäisi mennä kalisemaan kilvoittelijoille mitään vaan täytyisi kunnioittaa heidän hiljaisuuden tavoitteluaan. No, luostareihin on aina menty juomaan munkkien ja nunnien viisauden lähteistä.