Kirjoitan välipalasta kauniina eilispäivänä omalla haudallani. - Vuonna 2014 psykoosissani minulla oli kuolemisen kokemuksia, joista en koskaan kirjoita. Ne kokemukset ovat liian häiritseviä. Niitä ei tarvitse verbalisoida tähän maailmaan. - Mutta siis. Lähdet Prismaan maitoa ostamaan ja paluumatkalla jäät auton alle. Rikki menet sekä sinä että maitopurkkisi. - Se käy äkkiä. Tuosta vain. Kuolemiseen ei liity aikaa eikä sen tajuamista. - Kuolinvuoteen käsite ei kuulu tähän. - On ihmisiä jotka kuolevat kuolinvuoteella. Kuoleminen kestää ehkä kauankin. On aikaa ajatuksiin. On aikaa miettiä mitä elämässään teki ja minkälaisin vaikuttimin. Silloin on varmastikin hyvin vaikeaa... erityisen vaikeaa jos ajattelee, että jossain vaiheessa on syyttänyt syytöntä. Tässäkin yhteydessä traumafilmin käsite on tärkeä. - Alla jossain vaiheessa traumafilmistä sille joka ensimmäisen kerran blogiini tulee.