Kun seuraan Yhdysvalloissa tapahtuvaa transsukupuolisuuteen liittyvää keskustelua YouTuben välityksellä niin tekee mieli hieman profiloida vastustajaa. Tässä jotain. - 1) Ei ole omakohtaista kokemusta sukupuolipahoinvoinnista. Ei pystytä eläytymään siihen. Ei oivalleta sukupuolipahoinvoinnin kaikkialle ulottuvuutta yksilön elämässä silloin kun hän sitä kokee. 2) Kiistetään se, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsella voisi olla manipuloimaton transkokemus. Lähdetään esimerkiksi sellaisesta ajatuksesta, että pojan anatomiaan syntyneen lapsen tyttökokemus aiheutuu siitä, että vanhemmat ovat toivoneet itselleen tyttöä ja käyttäytymisellään ohjaavat lasta käyttäytymään tytön suunnassa ja omaksumaan tytön roolin elämässä. 3) Pidetään huonona vanhemmuutena sitä, jos vanhemmat hyväksyvät lapsen transkokemuksineen. Ajatellaan, että transkokemus on lapsen ohimenevä kehitysvaihe, joka vanhempien on nähtävä ohimenevä kehitysvaiheena. 4) Ilosta ei puhuta. Toisin sanoen transhoitojen aiheuttama hyvinvointi on puhumattomuuden kohde. Tätä ei voi kylliksi painottaa. ILOON liittyy keskustelukielto. 5) Ei nähdä kaltoinkohtelevan sosiaalisen ympäristön vaikutuksia transihmiseen sellaisina kuin ne ovat silloin kun niitä ilmenee. 6) Pidetään transsukupuolisten oikeuksia ajavia toimia yhteiskuntaa mädättävänä liikkeenä. 7) Harjoitetaan sukupuolifilosofointia siellä missä pitäisi edistää ryhtymistä auttamistoimenpiteisiin hoitoineen. 8) Ei nähdä transihmisyyttä omana olemisen tapanaan, siis osana ihmisyyden kirjoa.