Joku voisi kysyä, että miten ortodoksinen kristillisyyteni ja seksuaalisen ja sukupuolisen kirjon hyväksyminen pystyvät kuulumaan samaan pakettiin. Hyvä kysymys. - Mutta nyt on kuitenkin niin, että kristillisyys minulle on elävää kristillisyyttä eikä jotakin sellaista mikä on historioitunutta menneisyyttä. Olemme tilanteessa missä saamme miettiä mitä tapahtuu seuraavaksi. Me olemme menossa jotakin kohti ja siellä jossakin on Uusi Ilmoitus. - Käytännössä tietenkin on niin, että ortodoksinen kristitty yrittää kilvoitella niin hyvin kuin pystyy piispajohtoisessa kirkossa. Piispat johtavat kirkon toimintaa. Toisin sanoen ortodoksisen kirkon sisällä ei nousta barrikadille esittämään pakottavia vaatimuksia piispoille. - Herra, armahda! Tässäpä ortodoksisen kirkon rukouksellinen ydin käsittääkseni.