Missä on uhriutta siellä joskus syntyy dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Asioiden yksinkertaistamiseksi olen kirjoittanut sivupersoonista. Raakalaismaisen paineen alla uhrin persoonan kiinteys hajoaa sivupersoonien sikermäksi. Uhrista tulee monipersoona (tämä on kaiken aikaa yksinkertaistamista).  - Kukaan ei pysty synnyttämään itse itselleen sivupersoonia vaan aina täytyy olla ulkopuolinen tekijä tai tekijöitä. He toiminnallaan aiheuttavat DID-ilmiön. Tekijä tai tekijät edustavat ihmiskunnan suurinta törkeyttä, hävyttömyyttä. Sitä he edustavat. - Jos DID-ihminen jotenkin pääsee jyvälle siitä, että hän on DID-ihminen ja jos hän pääsee kiinni todelliseen tarinaansa niin aina nousee kysymys anteeksiannosta esiin. Kristinuskokin nostaa sen esiin. - Kristuksen tarina on suuri anteeksiantokertomus. Kristus ei nouse vääryyttä vastaan. Hän antaa kaiken tapahtua ja antaa anteeksi. On ilmeistä, että Kristuksella ei ollut dissosiatiivista identiteettihäiriötä. Hän oli ihmisyydessään kiinteä ja varmasti jumalallisuudessaankin. - Minä haen ajassa tilaa kuitenkin myös DID-ihmisille. Tahdon ottaa puheeksi heidän olemassaolonsa vaikka se ankeuttaisi esimerkiksi pappien todellisuuskuvaa ja häiritsisi sitä. - Totuus on joskus ylimmäinen häirikkö. - DID-ihmiselle on tuhoisaa käsitellä anteeksiantoa! Siihen ei pidä pyrkiä! Asiat on jätettävä silleen! Jos joku sivupersoona tahtookin antaa anteeksi niin se aiheuttaa mekkalan sivupersoonien systeemissä eikä ole hyväksi edistää tätä mekkalaa. Ei ole moraalisesti välttämätöntä edistää sitä. - Tekijän ja tekijöiden on syytä käsittää aiheuttamansa seuraukset koko syvyyydessään ja laajuudessaan.