Blogissani olen tahtonut kirjoittaa traumojen pitkäaikaisseurauksista. Siitä miten suuria seurauksia traumaattiset teot voivat aiheuttaa yksilön elämään. Miten tuhoisia seuraukset ovat. - Kehitys kehittyy ja asioita otetaan yhä paremmin haltuun. - En olen ankeuttaja enkä markkinoi toivottomuutta mutta valehtelevaan ilosteluunkaan ei ole aihetta. Pyrin katsomaan tosiasioita silmiin sellaisina kuin ne ovat. - Kun ongelma on määritelty niin sitten ongelman lieventämiseksi tai poistamiseksi olisi tehtävä kaikki voitava. - Tässä suuntaan huomioni viralliseen auttamisjärjestelmään. Sinne missä pääsy auttajaksi edellyttää virallisesti hyväksyttyjä pätevöitymisiä ja virallisia lupia. - Luin juuri jostakin keissistä missä avun tarvitsija oli etsiytynyt jonkun uskonlahkon pariin missä katsottiin oltavan osaajia myös traumatyössä ja näin lopputuloksena oli se että uhrin uhriutuminen syveni. - Jokaisen avun tarvitsijan tietysti tulisi miettiä tarkoin mistä lähtee apua hakemaan. - On käsitettävää, että suurissa tuskatiloissa ihminen saattaa olla melko tavalla arvostelukyvytön. Hän menee minne tahansa mistä toivoo apua saavansa. - Mistä apua parhaiten löytyy niin siellä on aina organisaation sisäistä laadunvalvontaa ja itsearviointia. Tällainen organisaatio on oppiva organisaatio. Se opiskelee ja on vuorovaikutuksessa muiden oppivien organisaatioiden kanssa. - Oppivat organisaatiot perustuvat todellisuuden faktoihin ja tieteelliseen teorianmuodostukseen sekä siitä johdettuihin käytäntöihin.