Ajatellaanpa jos kaikki Suomen palomiehet ryhtyisivät pitämään filosofisia kokouksia paloasemilla. He eivät pääsisi liikenteeseen hälytyksen tullen, koska filosofinen keskustelu on käynnissä. Talo palaa jossain ja palomiehet filosofoivat paloasemalla... - Seuraan sukupuolista amerikkalaista keskustelua netin ja YouTuben välityksellä. Sitäkin. Se tuo teemaan erilaisia aspekteja. On niitä - arvostettuja tiedehenkilöitä - joilla ei ole sukupuolipahoinvointia ja transsukupuolisuuden ilmiöstä he saavat kimmokkeen käydä sukupuolisia filosofisia keskustelua. He ryhtyvät pohtimaan mitä on sukupuoli. Jotkut tykittävät sillä, että biologisen miehen ja biologisen naisen anatomiat ovat erilaisia. Tätä itsestäänselvyyttä kukaan ei kiistä. - Keskustelu ja turpakäräjät ovat käynnissä. Ja mikäpä siinä. Itsellä ei ole hätää mihinkään. Ei ole koettua sukupuolipahoinvointia. - Tämä sukupuolifilosofinen oksennus on kaadettavissa hädässä olevan transihmisen päälle. - Nythän on niin että hoitamaton aito transihminen tarvitsee hoitoja. Tähän kaikkeen liittyy kysymys ILOSTA. Transihmisen hyvinvointi ja ilo ovat siellä suunnassa missä ovat hoidot. Tämä on pääsääntö silloin kun aito transsukupuolisuus on pystytty todentamaan. Pitäisi ryhtyä filosofoinnista auttamisen hommiin! - Tällä en kiistä sukupuolipohdinnan merkitystä. Mutta on nähtävissä, että on tohtoreita ja muita, jotka filosofialla pyrkivät osoittamaan transihmisen sisäisen kokemuksen vääräksi. Se on ikään kuin väärää todellisuuden luentaa vaikka kysymys on ihmisen tunteista, olemassaolon kokemuksesta.