Sama koskee näytelmäkirjailijaa tai elokuvakäsikirjoittajaa, kuunnelman kirjoittajaa. - Jos romaania kirjoittaa biologinen mies ja romaanissa on vaikkapa seitsemän mieshenkilöä eikä muita henkilöitä niin mieskirjailija saattaa olla selvillä vesillä. Hän kirjoittaa erilaisia mieshahmoja. Seitsemän erilaista miestä. - Entä sitten jos biologisen miehen kirjoittamassa romaanissa alkaa esiintyä naisia? On tietysti mahdollista, että mies katsoo naisia yläpuolelta. Hän käsittelee hahmoja ulkokohtaisesti. Siinäkin syntyy jotain. Kuinka moni suomalainen mieskirjailija on kirjoittanut näin? Hahmot ovat eräänlaisia tyyppejä. Niisä ei avaudu monikerroksisuutta. Mitä sitten jos mieskirjailija pyrkii naishahmon nahkoihin? Mitä tapahtuu? Kirjailija katsoo maailmaa naishahmon sisäpuolelta. Kuinka hän pystyy vakuuttumaan siitä, että pystyy tähän? - Jotta mieskirjailija pystyisi kirjoittamaan naiseudesta niin hänen täytyy muuttua naiseksi. Tämän pitää olla hänen päämääränsä. Hänen täytyy muuttua työnsä äärellä naiseksi. Hänen täytyy olla nainen kun hän kirjoittaa naisen ajatuksia tai naisen puhetta ilmoittaen lukijalle, että on nyt naisessa. Hänen täytyy olla moraalisesti varma tästä. - Kaikki mitä tässä kirjoitan on suoraan liitettävissä biologiseen naiseen, joka on kirjoitustyötä tekemässä. - Mitä romaanikirjailija julistaa? Hän tietenkin julistaa sitä, että minulla on monta sukupuolta. - Kuten jo sanoin niin romaanikirjailijalle on mahdollista olla todellisuuskamera. Silloin hän kuvaa maastoa ulkoapäin. Mutta heti kun hän ilmoittaa menevänsä ihmisten sisälle niin hän tekee myös sukupuolisen ilmoituksen. Ja se on se, että hän on identiteetiltään monisukupuolinen. Vähintään kaksisukupuolinen.