Ortodoksikristittynä pelin pitäisi olla aika selvä. Niin on kuin Raamattuun on kirjoitettu. - Mutta tässä kumminkin olen edennyt uusiin ajatuksiin varsinkin silloin kun kriisiydyin. --- Aina kaikki ajatustyöt ovat ristinmerkin tekemisen paikka. - Olen pohtinut, että rakkauden tematiikka kietoutuu niin vahvasti seksuaaliseen kirjoon ja sukupuoliseen kirjoon. - Ihminen on oikeutettu rakastamaan itseäänkin. Mietitäänpä vaikka jotain naista, joka ei pode sukupuolipahoinvointia. Silloin hän on iloinen ulkoisesta olemuksestaan. Hän sopeutuu siihen. Hän hoitaa itseään kuten pitää. - Toisin on sukupuolipahoinvointia potevan ihmisen kohdalla. Hän on tyytymätön kehoonsa. Transmieheksi itsensä määrittävä nainen tahtoo sänkiparran kun taas transnainen haluaa sänkiparrastaan eroon. Kun on auttamisen keinoja niin miksi ei saisi auttaa? Sukupuolipahoinvointi on olemisen tukaluutta. - Miksi lesbonaisen pitäisi elää yhdessä miehen kanssa kun mies olentona ei herätä parisuhteeseen liittyvää rakkauden tunnetta? Ei nyt vedetä tähän mukaan mitään rietasteluolettamia. - Seksuaalisessa kirjossa ja sukupuolisessa kirjossa kosketetaan hyvin syvällisesti ihmisyksilön olemuksellisuutta. - Kirkon rivijäsenen kömpelyydellä aina kaikkea mietin...