Mennään otsikkoon hetken päästä. - Voisi kirjoittaa seuraavanlaisen kirjan. Lähtötilanteessa Osmo-Pietro purkaa vanhan talon kuolinpesää. Hänen käsiinsä etsiytyy jossain vaiheessa vanha rasia. Siinä on kirjoituksia. Vanhoja kirjoituksia. Kun Osmo-Pietro lukee niitä niin hän hätkähtää. Ne ovat Aleksis Kiven alkuperäisiä kirjoituksia! Kirjallinen sensaatio siis! Osmo-Pietro lukee ja lukee. Erään paperin kohdalla hän hätkähtää. Siinä A. Kivi kirjoittaa, että hän kokee itsensä sisäisesti naiseksi. A. Kivi toteaa, että on aina tuntenut itsensä naiseksi, mutta ei oikein kehtaa ottaa asiaa puheeksi. A. Kivi sanoo tekstissään, että jos hän vain pystyy kuolemansa hetkellä sanomaan viimeiset sanansa niin ne tulevat olemaan: "Vielä minä elän naisena." Sanat vielä ja naisena ovat alleviivattuina. Osmo-Pietro miettii mitä tekisi löydölleen. Hän päättää viedä rasian yliopistoon kirjallisuudentutkijalle minkä tekeekin. Kun he sateisena päivänä tapaavat kirjallisuudentutkijan huoneessa niin löytö kuumentaa tutkijankin pään. Hän joutuu sisäiseen kaaokseen. Näkee että hän kivulloisesti tekee ratkaisua. Hänelle on selvinnyt, että Osmo-Pietro ja ainoastaan hän tietävät löydön sisällön. - Osmo-Pietro on raivattava tieltä! Kirjallisuudentutkija tainnuttaa Osmo-Pietron lyömällä häntä takaraivoon paksulla sanakirjalla. Kirjallisuudentutkija tekee murhan ja upottaa Osmo-Pietron ruumiin mereen. Sen jälkeen hän polttaa rasian sisällön, ettei tieteen käsitys A. Kivestä muutu. --- No niin tällaisen pienoisromaanin voisi kirjoittaa... ei menisi kylläkään kustantamoissa läpi. - Emme tiedä A. Kiven sukupuolisia käsityksiä itsestään. Turha niitä on kaivella. Mutta kuitenkin ei olisi ollut mahdotonta, että Kiven sielunmaisemasta olisi noussut naiskokemus. Ei se minua olisi yllättänyt.