Odotan kuolemaa. - Oliko tämä nyt säikähdyttävä vastaus? Ei pitäisi olla! Koko luostarielämän keskeisyys on siinä, että kilvoittelijat oivaltavat elämän rajallisuuden jokaisena kilvoittelemisen päivänä. - Elämä lihassahan on todella lyhyt aika. Täytän ensi kuussa 61 ja minusta tuntuu, että vasta eilen olin 25. - Kuolema näkyy elämässämme nykyään vähän. - En nyt tarkoita tappamisesta kertovia elokuvia tai kirjoja. Nehän vain lisäävät katsojiensa ja lukijoidensa elämisen tuntoa. - Kuolema kaikkia koskevana tosiasiana on sivuseikka. - Kun kuolen niin siirryn henkimaailmaan. En suinkaan tiedä mitä se tuo tullessaan. Tässä on rukouksen paikka. (Pidän kotiani keljana, yksittäiskilvoittelijan kotina, jossa on käyty monia taisteluita ja samalla tunnen, että minun pitäisi lähteä kyllä luostarimatkalle...)