Olen yrittänyt aina muistuttaa traumaprosessin kulusta: säikähtäminen > taistelu > pako > JÄHMETTYMINEN. - Säikähtäessään uhri tajuaa uhan ja saa sen suuruudesta hätkähdyttävän oivalluksen. Kun tekijä alkaa edetä toimintansa suunnassa niin uhri ryhtyy taistelemaan vastaan. Kun taistelun keinot on käytetty niin uhri pyrkii pakenemaan paikalta. Kun pakenemisen keinot on käytetty niin uhri luovuttaa. Hän JÄHMETTYY. Hän luopuu tahdostaan. Hän ei suostu mihinkään. Suostumisen tahdonilmaisu puuttuu. - Uhri on JÄHMETTYNYT. JÄHMETTYMISEN kokemus on kuolemisen kokemusta ja juuri silloin syntyvät kaikkein suurimmat ja loppuelämää haittaavimmat traumaseuraukset. JÄHMETTYMINEN on eroa elämästä siis sinänsä valtava dissosiaatiotapahtuma. Yhdentyminen elämään katkeaa. - Tätä yhdentymättömyyttä elämään uhri kantaa ehkä hautaan saakka mukanaan. JÄHMETTYNEESEEN ihmiseen ei mistään suunnasta tarkastellen kuulu suostumuksen käsite. - Jos JÄHMETTYMISEEN liittyy amnesia niin elämän kulussa erilaiset triggerit muistuttavat nimenomaan tästä JÄHMETTYMISESTÄ, joka on amnesian sisällössä.