Kävin passi- ja henkilökorttiasioiden vuoksi poliisiasemalla. Olin netitse varannut ajan mitä vanhemmat ihmiset eivät osaa, joten he joutuvat odottamaan vuoronumeronsa kanssa usein pitkäänkin. Mahtavan tasa-arvoinen on tietoyhteiskunta! - Kun aina olen joka paikassa ajoissa niin ehdin jonkun tuokion odottelemaan. - Huomioni kiinnittyi kypsään miesoletettuun pappaan ja samoin kypsään naisoletettuun naiseen. Mies istui hyvin lähellä naista ja ajattelin, että he olivat aviopari. Kohta selvisi, että niin ei ollut. Mies sanoi: "Mä oon jo yhyreksänkymppinen." Nainen älähti siihen: "Herran pieksut mä en aio elää niin vanhaksi." Tuli pian tietoon, että nainen oli alle kahdeksankymmenen kun mies sitä kysyi mutta kuinka paljon alle niin sitä emme me aulassa istujat kuulleet, koska nainen ei sitä kertonut. Pappa selvitti naiselle, että hoiti huushollinsa yksin ruuanlaittoa myöten mutta näössä oli vikaa. Jos hän olisi nähnyt paremmin niin ei tuo senioritar mitenkään epämiellyttävä ulkoisesti ollut. - Huomioni herpaantui hetkeksi. Sitten kuulin: "... tulevat tietysti katsomaan onko se kuollut." Papan silmissä välähti. Hän ei ollut vielä pitkään aikaan aikomuksissa mennä penaaliin. Ähäkutti niille jotka mahdollisesti odottivat piankin perintöä. Sellaista luin hänen silmistään. - Nainen oli jollain tavoin vaivaantunut. Mies istui niin lähellä. Valpastuin. Ajattelin, että jospa pappa järjestää jonkin näytöksen eikä ole kuullut metookampanjasta. Silloin täytyy mennä ilmeisesti väliin. Minkäpä yhdeksänkymppisistä papoista tietää! Tajusin hyvilläni, että oltiin sentään poliisiasemalla. Tarpeen vaatiessa poliisin apu löytyisi läheltä pappaa taltuttamaan. - Dramatisoin tilannetta liiaksi! Kaikki kävi hyvin. Nainen pääsi numerollaan asioimaan ennen pappaa ja kohta minut huudettiin sisään nettivarauksellani. - Viimeinen mitä näin oli se kun pappa keskusteli ehkä 25-vuotiaan nuoren kauniin naisen kanssa. Semmoiset naiset saavat kyllä ilman apuani selvitä yhdeksänkymppisistä papoista.