Tämä kohtaus tapahtui pihamaalla. Olisinko ollut ehkä 12 ja seuraavan sanoja, biologinen tyttö 10. Asiayhteyttä en muista. Mutta sanojan sanat kärventyivät nahkaani lopuksi ikää. Ne sanat olivat: "... kun sinä hieman miehistyt." Tunsin häpeän poltteen sanojan katseen alla. Se oli tuomio. En täyttänyt pikkutytön käsityksiä miehuuden mitoista. - Tänään tietysti nauran tälle kaikelle. Pitäisi kirjoittaa sanojen ympärille romaanin kohtaus. Ehkä kirjoitankin jos voimaannun. - Kun olin keskikoulussa minua kiusattiin tyttömäisyyden takia. En oikeastaan kyennyt sitä tapahtuma-aikana käsittelemään. Minua nimiteltiin nöpöstiinaksi ja tajusin kyllä että taidan saada turpiini. - Tulen sukupuoliselta kivikaudelta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut tajunnanräjähdys. Siis sinä aikana kun olen täyttänyt 50 ja sitten 60. Saan kuolla onnellisena historiallisesta kehityksestä. - En ole koskaan leikkinyt nukeilla. Mutta myönnän, että olen auttamattoman aidosti ollut feminiininen. - Ei sitä pystynyt käsittämään oloissani varsinkin kun olen varuskunnan kasvatti. Sotilaallinen maskuliinisuus ympäröi minua lapsuudessani. - Voi olla, että minun olisi pitänyt parikymppisenä muuttua vähiinsä ulkoisestikin naiseksi. Olin parikymppisenä hyvin laiha. Hyvin arka. Hyvin värisevä. - Itse asiassa olen värisevä yhäkin vaikka tosiaan tänään minusta ilman muuta tulee mieleen lähinnä raskaan sarjan nyrkkeilyn maailmanmestari ja tätä roolia ylläpidin äskenkin kun kävin Vaasan Prismassa. - Onneksi sain elää ja nähdä valtavan kehityksen. Pride!