Kirjat ovat paljon sukupuolisempia kuin ehkä heti kohta tulee mieleen. - Kun mieskirjailija purskauttaa itselleen tyydytystä tuottavan värikylläisyyden, 800-sivuisen romaanin, niin hän saattaa ajatella, että todellakin on synnyttänyt värikylläisyyden. Romaanissa on miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Erilaisia ihmisiä. Nyt vain on niin, että mieskirjailija on nähnyt kaiken oman sukupuolensa kamerajärjestelmän kautta. Mehän emme ole kaiken aikaa seksuaalisesti virittyneitä mutta me olemme kaiken aikaa sukupuolisia. Mieskirjailija siis 800-sivuisessa romaanissaan dokumentoi itsensä ja sukupuolensa. Hän ei pääse sukupuolensa yläpuolelle. Me tulkitsemme koko maailman sukupuolemme läpi. Jokainen romaani sisälsipä se mitä tahansa on aina dokumentaatio kirjoittajansa sukupuolisuudesta. - Kun mieskirjailija tahtoo luoda kirjaansa naisen niin tämä nainen voi olla biologisen naisen mielestä täysi ohari. Miksi mieskirjailijoiden sitten pitää luoda naisen kuvia? Perimmältään asia palautuu sellaiseen kuin röyhkeyteen. Romaanikirjailijat eivät koskaan kyseenalaista itseään.