Alla olevasta irrotan käsitteen puheeksi ottaminen. Kun olen monikymmenvuotinen sanomalehtien mielipidekirjoittaja niin olen pyrkinyt ottamaan puheeksi matkan varrella asioita mitä pidän tärkeänä. Lehden toimitus sitten tietenkin aina valitsee mitä se julkaisee. Voi sanoa niinkin, että on tilanteita, joissa toimitus on kyllä minut pelastanut. Olen mennyt överiksi jossain asiassa. Suuttumushan siihen yleensä on perusteluna. - Kun on mielipidekirjoittajan verenkäynti niin jatkuvasti miettii mitä taas ottaisi puheeksi. Mistä kirjoittaisi pienen tekstin ja väitän, että mielipidekirjoittaminen on erityinen ammattitaitonsa sekin. Tilaa on vähän ja täytyy heti iskeä asiaan kiinni ja täytyy olla napakka ja selkeä. Nythän on niin, että vielä ainakin täällä Pohjanmaalla mielipidekirjoituksia luetaan. Niillä on jotakin merkitystä. Mutta kirjoittaminen kasautuu ja lienee jonkinlainen ikävinouma. Nuoret eivät niinkään kirjoita. Miksi? - Tässä kai koulu epäonnistuu. Kuulumista kriittiseen massaan täytyisi arvostaa. Ei täydy olla niin, että kaikkien kirjoittajien tulisi kirjoittaa romaaneja tai runokirjoja. - Mutta rohkeutta mielipidekirjoittaminen edellyttää juuri siksikin, että kirjoittajaan ei suhtauduta millään suurenmoisella kunnioituksella mikä ehkä kohdistuu kirjailijaan. - Niin. Kirjallisuus kaiken kaikkiaan. - Olen nyt ollut eläkkeellä viisi kuukautta. Siihen mahtuu hyvinkin paljon median ja vaihtoehtomedian tutkailua ja pohdiskelua. Samalla tähän viitekehykseen sijoittuu kysymys kirjallisuuden asemasta. - On luultavasti niin, ettei enää koskaan synny teosta, joka osuisi kaikkien silmiin. Ei ole kirjaa, josta kaikki väittelisivät. - Eri suunnissa puheeksi ottamista punnitaan eri tavoin. Isoissa kustantamoissa sitä tarkastellaan tavallaan. Mutta on niin, että on ihmisiä, jotka eivät lue suurten kustantamojen teoksia. He suuntautuvat pienkustantamoihin missä puheeksi ottaminen tyydyttää heidän makuaan ja mieltymyksiään. Seitsemän veljeksen iso kansallismielihyväkupla on hajonnut hyvin moniin kirjallisuuskupliin eikä paluuta ole. - Ihmiset pitävät kiinni todellisuuksistaan, joihin ovat solahtaneet.