Erilaiset meditaatiot painottavat hengityksen merkitystä. Se on hyvä se. On mukavaa kun mainiosti pullisteleva ihminen vielä hengittääkin muille esimerkillisellä tavalla. Siitä vaan hengittämään! - Tämä blogi kuitenkin on traumablogi. Yritän olla kuvaamatta traumaattisia tapahtumia. Ne saattavat olla äärettömän häiritseviä pelkästään luettuina. Ne avaavat näköaloja syvimpään pimeyteen. Tapahtumat ikään kuin loukkaavat lukijan todellisuuskäsitystä. - Jos joku traumatisoitunut ihminen lukee blogiani niin riittää yleiskäsite trauma. Se kattaa kaikki hirvittävyydet. Sinun hirvittävyytesi, jos uhrina luet kirjoituksiani. - Traumatisoituneella ihmisellä on elämän ydinlauseita, joita hän eräällä tavalla välttelee. Hän kiertelee niitä. Hän vauhkoontuu niistä. Hengitys tihentyy kun lauseet alkavat saartaa. - Ajattelen niin, että traumatyön tehtävänä on siedättyä ydinlauseista. - On yritettävä hengittää syvään sisään ja ulos ei hengittämisen itsensä vuoksi vaan elämän ydinlauseiden kanssa. Vapautuminen on sitä, ettei taistele elämänsä ydinlauseita vastaan. - Minä elän, sanotaan Aleksis Kiven sanoneen viimeisiksi sanoikseen. Hän olisi kaiketi voinut sanoa: "Minä hengitän!" On helpottavaa matkata kohti kuolemaa kun hengittää. (Nyt en tarkoita, että A. Kivi olisi ollut blogini tarkoittamalla tavalla traumatisoitunut ihminen.)