Olen katsonut juutuupista kolmikymppisiä nuoria miehiä... nythän niillä on sellainen päämikrofoni ja kaiutinvahvistinyhdistelmä kulkee tuossa vyötärön tasalla mukana ja sitten ne sahaavat nämä nuoret miehet edestakaisin kadun kulmausta tai jotain torin laitaa eikä mikään saa olla heiltä rauhassa. He paasaavat uskon varmuudessaan. Kun joku menee keskustelemaan niin siihenhän suorastaan houkutellaan mutta jos keskustelu etenee saarnamiehen kannalta epätoivottuun suuntaan niin saarnamies sysää keskustelukumppanin syrjään ja sanoo: "Sinussa on demoneja sisällä." Näin hengellisen väkivallan käyttäjät sanovat. - Näillä näkymin taivaaseen on menossa todella ikäviä ihmisiä. Moralisteja ja tuomareita. - Olen suorittanut myös Pride-marssikatsauksen, koska en aikaisemmin ole sitä tehnyt enkä ole koskaan osallistunut marssille kannustaakseni sateenkaariväen oikeutta elämään sellaisena kuin se on. - Kun olin palannut kotiini aamuyön sauvakävelylenkiltäni (eläkeläisyys antaa mahdollisuuden rikkoa päivärutiineja kivasti) niin tuijottelin viime vuoden Bostonin Pride-marssin videokuvastoa. Siellä kaikilla oli hauskaa! Niin marssijoilla kuin reitin molemmin puolin. Ei ollut väkivallan tai ahdistuksen tunnelmaa. Iloittiin! Minusta se oli vilpitöntä iloa. - Mutta olen nähnyt marsseja, joiden reitin varrella on saarnaajia. Helvettiin tuomitsijoita. Tuntuu siltä että he elävät juurikin siitä että on tuomittavaa ihmisainesta. Mitäpä jos kaikki toteuttaisivat heidän lakinsa? Ei olisikaan päsmäröitävää syntisyyttä? --- Näen että jotkut ikään kuin jumittuvat saarnamiesten läheisyyteen herkkyyksissään. Heissä alkaa sisimmän työskentely. Sikäli kuin se ei miellytä saarnamiehiä niin he saavat vastaukseksi: "Sinussa on demoneja sisällä."