Vaasassa satoi äsken oikein kaatamalla, joten taitavatpa Kuortaneen juhannuskisat jäädä väliin. No, odottelen vielä aikani. - Katsoin taannoin netissä erästä viehättävää nuorta naista (hän ei ollut alasti). Hän riisui aseista olemuksellaan. Se oli luokseen kutsuva. - Hänen tarkoituksenaan oli esitellä kirjallisuutta mistä hän pitää (lady ei ollut suomalainen). Miksi tietynlaisesta olemuksesta alkaa heti tehdä tietynlaisia johtopäätöksiä? Meissä on tällainen kone, joka jatkaa siitä mitä se näkee. Tämä kone on myös vaarallinen. Nyt en tarkoita, että nuoren naisen tykkäämiskirjojen esittely johtaisi päätelmään siitä, että hän olisi vaarallinen tai hänessä olisi jotain vialla. - No, niin. Alta aikayksikön syntyi odotus, että saisin nähdä jotain hempeitä runokirjoja tai värisevää proosaa. - Ei. Kaikki esitellyt kirjatykkäämiset käsittelivät murhia ja sarjamurhia. Sama suloinen alkuhymy johon lumouduin siirtyi kirja kirjalta eteenpäin kun kirja viivähti hänen kauniissa sormissaan. Kuviteltuja murhia ja murhaajien elämäkertoja. Aina päällä tuo viehättävä alkuhymy. Rakastettava alkuhymy. - Tämä blogi traumoja käsitellessään viittaa omalla tavallaan "ei millään voisi uskoa" -efektiin.