Jos ollaan ytimekkäitä ja täsmällisiä niin anteeksianto edellyttää sitä, että joku pyytää anteeksi. Hän menee tuskaan ja pyytää anteeksi. Nyt on niin, että niissä asioissa missä kirjoitan tämä on satua. - Todellisuutta on se, että tekijä syyttää uhriaan. Ilman uhria hän olisi toiminut toisin. Vika on uhrissa. Tekijä on raivoissaan uhrille! Tekijä vihaa uhrin menettelyä. - Miten uhri on menetellyt? Hän on menetellyt vain siten, että on olemassa. Näin ollen tekijä vihaa uhrinsa olemassaoloa. - Tekijä perustavasti vihaa uhrinsa olemassaoloa, joten hän ei koskaan ikinä pysty syvimmiltään pyytämään anteeksi. Ei ainakaan uhriltaan. Yhteiskunnallisia näytösanteeksipyyntöjä hän ehkä pystyy järjestämään.