Seuraan siis vain muutamia blogeja. Yksi niistä on dosentti Vesa Haapalan blogi. - Vesassa näin kaukokatseella tunnistan juurevuutta. Selviytymiskykyä. Arjen osaavuutta. Hän pärjäisi luonnossa. Arvelen, että hän on survivalisti. - Vesa on viitannut minuunkin blogissaan. Se ei ole oleellista. Sen sijaan on oleellista, että hän on viitannut niihin asioihin mitä edustan. Mistä kärsin. Minkä vuoksi blogiini syntyy aina silloin tällöin hulluuden ylilyöntejä. - Vesa on siis dosentti. Hän on paahtanut pää märkänä tieteessä ja siksi saavuttanut tuon aseman älynsä ja työnsä vuoksi. - Maailma on huuhaadosentteja täynnä! Siksi on tärkeätä tunnistaa, että muunlaisiakin on. - Tietenkin toivon, että Vesa olisi minunkin ääneni jollain tavoin julkaistussa kirjallisuudessa mihin hänellä on kanava auki. Ja niin hän varmasti onkin. Tietoisuus Vesasta ei aja minua loputtomaan yksinäisyyden kuiluun vaikka todennäköisesti emme koskaan tapaa. - Ahdistajat eivät pidä Vesan ajatuksista. Eivätkä minun. Varmastikin seuraan Vesan vapaata taiteilijankehitystä... LUPAAN ostaa sen tulevan runokirjankin.