Uskonnottomilla ja tapakristityillä on se vaara, että he luulevat ymmärtävänsä sitä mitä he eivät käsitä. - Uskonnottomilla ei ole uskontoon perustuvaa elämäntapaa. Tapakristityt ehkä käyvät kerran vuodessa joulukirkossa. Muutoin heidän elämässään kristillisyys ei juuri näy. - Sen sijaan esimerkiksi ortodoksinen kristillisyys ja islamilaisuus ovat elämäntapauskontoja. Niissä koko elämä nähdään oman uskontunnustuksen kautta. - Kun ortodoksi tai muslimi siirtyy maasta toiseen niin hän ei sen seurauksena irtaudu elämäntapauskonnostaan. - Kun olen ortodoksi niin ymmärrän elämäntauskonnon johdonmukaisuutta paremmin kuin uskonnoton tai tapakristitty. Tämä ei ole ylpeilyä. - Kun on elämäntapakristitty niin sen seurauksena syntyy jatkuva synnintunto, katumuksen tarve, kilvoittelun kohentamisen tarve niissä suunnissa mitkä kirkon opetus antaa. - Blogini osoittaa miten risainen on mieleni... Minulla on koti missä ikonit läsnäolollaan muistuttavat siitä mihin kuulun ja mihin kaikkien toimieni pitäisi kuulua ja mitä vastaan kaiken aikaa rikon. - Elämäntapauskonnoissa ei yleensä oikein toimi mielihyväperiaate. Ortodoksikirstillisyydessä ymmärretään, että kilvoittelijan tielle väistämättä tulee koettelemuksia ja ne voivat olla jättiläismäisiä koettelemuksia, jotka ajavat ihmistä joskus suureen yksinäisyyteenkin maan päällä. - Demonit tahtovat pelleyttää ihmistä. Kristillisyydessä ei kielletä demonejakaan. - Islamilaisuutta en kommentoi mutta meidän täytyy ymmärtää, että Suomeen saapuvat muslimit eivät ole tyhjiä tauluja, jotka alkaisivat ilostella maallistumisen näkymillä. He ohjautuvat sieltä päin mihin he ovat kasvamassa ja kasvaneet. - Uskonnottomien ja tapakristittyjen vaara on kepeilevä spekulaatio uskonnollisten elämäntapojen suuntaan. - Elämäntapa ei ole filosofointia vaan elämisen tapaa.