Amnesia siis traumaattinen unohdus on vaikea asia mitä olen blogissani kuljettanut. - Jotkut tutkijat kiistävät traumaattisen amnesian. He ovat sitä mieltä, että mitä kauheampi tapahtuma niin sitä varmemmin ihminen sen muistaa. - Itse hyväksyn näkemyksen siitä, että kun tapahtumat johtavat yksilön jähmettymiseen niin silloin on sekin mahdollisuus, että reaalitapahtumat työntyvät mielen koteloon missä ne eivät historioidu koska tietoinen mieli ei pääse niitä käsikirjoittamaan osaksi elämän tarinaa. Näin tapahtumat sopivien muistuttajien ilmaantuessa aiheuttavat esimerkiksi paniikkikohtauksia. Dissosiatiivinen psykoosi saattaa olla se dramaattinen tapahtuma, jolloin räjähtää traumapommi ja ihminen näkee traumafilminsä, joka on välähdyksiä ja vilahduksia ja olotiloja. - Sitten sisäisen salapoliisi alkaa jäljittää traumafilmin todenperäisyyttä. Se on uuvuttavaa sisäänpäin kääntymistä. Jauhamista. Vuosia kuluu. Todisteita reaalimaailmasta ei löydy. Mennyt tapahtumahorisontti on eletty ohi. - Ei ole mitään käsissä. - Tällöin voisi yrittää hellittämistä. Pyrkimystä käydä traumafilmin kanssa jonkinlainen rauhanneuvottelu. - Toisin sanoen traumafilmistä huolimatta myöntää nykyhetken mahdollisuudet. Ja totuuden, että nykyhetki on se missä eletään. Käsitän, että tähän rauhanneuvotteluun ei pysty pääsemään useinkaan muuta kuin vuosien sisäisen taistelun jälkeen.