Joitakin päiviä sitten olin kauppakeskuksessa. Kävin kirjakaupassakin, koska pidän siitä, että voin kosketella kirjoja vaikka en niitä ostaisikaan. - Sitten tein lähtöä. Kulkeuduin liukuportaisiin matkalla alempaan kerrokseen. Vastaani viereisellä kaistalla nousi vanha mies ja näin kuinka hän sylkäisi askelmalleen. Sylkäisi! Varmastikin tuo sylkyjälki meni nuorten piikkiin silloin kun se siivoojan silmissä havaittiin. - Sylkäisijä oli vanha mies. - Jos hän olisi pudonnut liukuportaissa makuulleen ja kuolinkorinassa tehnyt sylkäisynsä niin se olisi ymmärrettävää. Viimeinen sylkäisy. - Näin ei ollut. Miehessä oli selkeästi vanha reipas eläin. - Mitä hänen olisi täytynyt tehdä? Hänen tietenkin olisi pitänyt sylkäistä nenäliinaan. Jos hänellä oli jokin sylkäisemisen tauti. Nenäliina mukaan! - Minä en kerta kaikkiaan hyväksy päin yhteiskuntaa sylkäisijöitä! Niitä jotka ovat vieraantuneet yhteiskunnallisesta olemuksestaan siten että sylkäiseminen tulee mahdolliseksi heidän mielestään. - En hyväksy tahraajiia enkä seinätuhraajia. En räkijöitä. He ovat pelottavia outouksia.