Vesa Haapalan Versoja 2.0 blogissa on hänen kirjoituksensa Mitä on runous? Luen sitä ilolla. Siinä on samaa askeettista jylhyyttä kuin Salvatore Quasimodon runossa Ja äkkiä on ilta. - Vesa saattaa olla mahdollisuus minullekin... En kuitenkaan sano tätä millään painostuksella olenhan pettynyt elämässäni niin paljoon. - Ja olen runoudessa ehkä punastuttavastikin vanhoillinen. Minuun tehoaa Aaro Hellaakoski ja Uuno Kailas. - On valtavan paljon runoilijoiden kummallisia kuvastoja mitä en laisinkaan käsitä. En ole vielä tullut nykyaikaan. Se varmasti ottaa aikansa.