Olen täällä Vaasassa katsonut viimeisten kuukausien aikana melkomoisen määrän kansalaisvideointeja Helsingistä. Televisioni on ollut niidenkin takia paljon auki. Siinä olen sinisessä nojatuolissani kiehnannut ja ihmetellyt. Päivitellyt ja pohtinut. - Se mitä olen nähnyt perustuu mitä ruudusta olen katsonut. Näyttöä on tämä videokuvasto. - Tämä on siis itsessään puheeksi ottamista. Nämä videoinnit. Niillä pyritään suoravaikuttamiseen ohi toimitusten ja kustantajien. - Sisältöjä säilyy ja niitä poistetaankin. - Mielessäni on tänään kuva pääkaupungistamme Helsingistä jonkinlaisena räjähdyskattilana. - Rajua mielenosoittamista esiintyy. Kielenkäyttöä rajuna. Vihan ilmapiiriä näkyy. Vihan äänet kuuluvat. - Jotkut kokevat, että niin sanottu valtamedia kohtelee heitä kaltoin. He eivät saa riittävästi näkyvyyttä siellä. He eivät saa sanojaan kuuluviin. Samalla katsotaan, että joidenkin sanat kuuluvat mediassa liiankin helposti. - Kysymys puheeksi ottamisesta sisältää erilaisia linjauksia ja niitä kansalaisvideoissa pohditaan. - On selvää, että siellä missä koetaan syrjäytymistä puheen kuulumisen suhteen kiukun paine yltyy. - Poliisin riskiarvioinnit käsitän tänään oikeinkin hyvin. - Helsingissä on niitä, jotka eivät puhu enää poliisista vaan sen paikalla on ilmaisu poliittinen poliisi. Toisin sanoen ajatellaan, että poliisi arvioi toimintaansa poliittisista tarkoitusperistä lähtien. En oikein käsitä miten tuollaiseen ajatelmaan on päädytty. - Kun kirjoitan tätä niin yksinkertaisesti vain dokumentoin tuntojani ja havaintojani.