Olen aika monta kertaa käynyt Kaustisen juhlilla. - Siellä olen nähnyt erittäinkin kansainvälistä ohjelmistoa ja nauttinut siitä. Afrikkalaiset rummut, ai että. - Mutta sitten myös suomalaisia esityksiä, joista voi ajatella, että tajuaako näitä muuta kuin toinen suomalainen. Tätä surumielistä haikeutta. Tuota suomalaisen naisen ylevää kauneutta ja siroa nilkan nostoa tanssihyppelyssä. Se on juuri se nilkka mitä Aleksis Kivi olisi tahtonut suudella jos olisi uskaltanut mutta uskalluksen sijaan hän kirjoitti runon ja joi viinaa ja vapisi kohmelossa. - Se pelottava, rakas, pakahduttava, suomalainen nainen. Povessa kanelipullan tuoksu...