Vuosina 1988-93 sanomalehti Ilkka julkaisi runojani tai miksi näitä nyt voisi sanoa… Tiedän tekstini kömpelyyden mutta itselleni se on osoitus taipaleen pituudesta…

 

RIO, SAMBAAVAN NAISEN NAPA

 

Luentokorokkeella

Onnellinen Maailmanpelastaja

Viisas ja Vihainen: kolme heitä on

 

Ettekö näe, siis, ettekö näe?

 

Jos maailman pelastaminen olisi

tosiasioiden näkemisestä kiinni

riittäisikö jo tekemisen aloittamiseksi?

 

-

 

Monet sanovat: en ota kantaa

he ovat niitä jotka eivät ota

leivästäkään vain kantaa

 

-

 

Pelastaisin maailman, jos olisin onnellinen

pelastaisin maailman, jos se takaisi onnellisuuden

pelastaisin maailman, jos ehtisin kiirehtiessäni onneen

 

-

 

Kevät näyttää ylioppilasneidolta ja

syksyä ei ole vielä keksitty

 

Ihmiskunta on matkalla Rio de Janeiroon

pelastamaan maailman kuin velallinen

aravalainoitetun omakotitalonsa

 

Kollektiivinen omatunto lentää sopimuskääreessä:

me tervehdimme sitä katseella seuraten