Tiedän päivänpoliittisista faktoista ja sanonnoista yllättävän vähän yksityiskohtia. Miksi? - Koska en viitsi seurata! - Mitä puhutaan ei värähtele sisimmässäni. - Kun olen kirjoittanut havahtumisen aistista niin olen tarkoittanut suurin piirtein samaa kuin syvähenkinen elämä. - Jos on syvähenkistä elämää niin sieltä ikään kuin luonnollisella tavalla työntyvät esiin tärkeysjärjestykset ja planetaarinen meisyys. Niin pitäisi olla. Suurin keskustelu ja äänimelu tapahtuvat siinä kerroksessa missä sieluni ei asu. Vierastan. Kun olen tajunnut vierastamiseni niin olen oleentunut. En enää koe niin usein äkillisesti virittyvää angstia kuin nuorempana. - On tajuttava sekin, että uskonnolliset elämäntavat mahdollistavat syvähenkisen elämän silloin kun ne sen mahdollistavat. Mutta uskonnolliset elämäntavat voivat myös rappioitua. Niistä tulee pelkkää kulissia. Niistä tulee joukkopsykoosia.