Minulla on Suomessa muutama lukija, jotka ovat kontaktoineet kanssani viestejä lähettämällä. - Olen hyvin kiitollinen siitä. Mutta olen toki varovainen tuomaan nimiä esiin. - Meillä on tämä nykyhetken sana MAALITTAMINEN. Se on nykyvälineillä helppoa ja tiedän kokemuksesta mitä on olla maalitettu. Tietysti minulle voi sanoa vanhan sanonnan, että sitä saa mitä tilaa. Elämän prosessiini täytyi ilmeisesti kuulua se tapahtumaketju mikä liittyi transsukupuolisuuden puheeksi ottamiseen kauttani ja joka kuitenkin on johtanut uusiin havahduksiin, joiden kanssa saa olla tarkkana. - Tiedän miltä tuntuu elää uhan kanssa. Tätä uhkaa nyt eläkkeellä pystyisin toki avaamaan. Lisäksi huojentuva mieli purkaa sitä mitä se ei ole tahtonut nähdä jokapäiväisessä olemassaolon taistelussa. - Olen kertonut, että pyrin välttämään autofiktion. - Nyt viimesittäin olen alempana maininnut kirjallisuustieteen dosentti ja kirjailija Vesa Haapalan (Vesan kanssa vuorovaikutukseni on ollut sitä, että olen joskus kommentoinut hänen blogissaan). - Meillä on se samuus, että jaamme ne sosiologiset näköalat ja paineet, jotka liittyvät ihmiskunnan, Suomen ja elonkehän nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Niin ajattelen. Olemme kumpikin itsenäisiä toimijoita. En ajattele Vesan puolesta enkä laita sanoja hänen suuhunsa. - Mainitsen myös kouvolalaisen kirjallisuusasiantuntijan ja opettajan Marjatta Mentulan. Vesan ja Marjatan blogeissa nimeni on näkynyt ja siksi nostan heidät esiin ja he ovat erinomaisia tutustumiskohteita ajatuksineen. - Juuri nyt varon kirjoittamasta muiden blogeihin, koska minulla on taipumus sokeutua sanojeni kanssa.