Ei ole kristillisyyttä ellei samalla tunnusta kristillisiä arvoja ja niiden vasta-arvoja. - Vasta-arvoja ovat erilaiset syntien nimet. Päällimmäisenä ylpeys. - Kun ylpeys vie ihmistä niin silloin hän tekee kaikkea missä pääsee ylpeilemään ja poseerailemaan. Ihminen tahtoo olla kasan päällimmäinen. Hän tahtoo mammonaa ja palkintoja. Hän nauttii ajatuksesta, että on parempi kuin muut. - Kun ihminen tahtoo mässäillä niin hän mässäilee. - Yritän blogissani ripustautua sellaiseen kuin rakkauteen. Olen tajunnut niin, että rakkaus tunnustaa rajatkin. Rakkaus ei lässytä. Rakkaus on tiukka ja vaativa. - Ortodoksikristillistä elämää ei ole muuta kuin katumuksessa. On olemassa katumuksen eli synnintunnustuksen sakramenttikin, jolloin syntinen ihminen saa tilaisuuden tunnustaa sen missä on rikkonut rakkautta vastaan. Kaikessa lyhyydessään niin sanotun Jeesuksen rukouksen sisältö kuuluu seuraavasti: "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä." Tässä rukouksessa anotaan armoa, rukous sisältää armon pyynnön kohteen ja rukoilijan syntisyyden myöntämisen. - Tänään kiihtyvän kilpailun ja kampittamisen maailmassa ihmiset laativat ansioluetteloitaan eivätkä syntiluetteloita. - Olisikin kummallista jos työpaikkahaastattelussa kysyttäisiin: "Mitä syntiä olet viimeksi tehnyt?" Tiedämme miten siihen tulee vastata naurahtaen: "En minä tee syntiä!"