Jos jotakin niin olen yksinelämisen veteraani. Siinä kertyy tietoa. Toivon voivani auttaa esimerkiksi niitä, joilla yksineläminen jostain syystä äkisti alkaa eikä yksinelämisen taitoa ole. - Yksineläminen on taito siinä missä mikä tahansa taito. - Otsikon asiasta olen kaiketi kirjoittanut aikaisemminkin. - Mutta äskeinen pidäkkeetön nauruni antoi pontta toistaa jo sanottu. Sain mieleeni jonkun kehitelmän. Nauroin sille. Kehitelmä kehittyi kehittymistään. Mielen aivohauska. Se paisui. Lopulta nauroin kippurassa ja kylkiäni pidellen. Jos joskus tuollaisesta asennosta putoaisin lattialle kuolleena niin mikä kiva lähtö. - Kun yksineläjä elää niin hän saattaa elää kuin joku tarkkailija olisi läsnä. Se on rasittava virhe. Ei ole tarkkailijaa! Tästä pitää ottaa kaikki irti. - On varmaan pitkiä liittoja, joissa puoliso ei koskaan uskalla kasvojen menettämisen pelossa kunnolla nauraa. Ei sillä tavoin ruhtinaallisesti kuin yksineläjä nauraa. Lisäksi kenkku puoliso on kateellinen kumppaninsa riemukkaasta naurusta. Se on jotenkin häneltä pois. Tällaista vaaraa ei ole yksinelämisessä. - Mutta tietenkin varmasti maailman tavoitelluin asia on sielunystävä lähellä siten että tämä on myös naurukaveri. - Nauretaan terveydeksemme!