Käy niinkin, että ihminen taistelee vimmaisesti tuskan tunnistamista vastaan. Hän ei hyväksy tuskaansa. Ei varsinkaan loputonta tuskaa. Tässä elämässä päättymätöntä tuskaa. - Elämä rakentuu tuskan näyn päälle. Tässä blogissa käsitellään tuskaa, jonka toinen ihminen on aiheuttanut tai toiset ihmiset aiheuttaneet. - Tuskan alkuperä ei ole siis sattuma, onnettomuus, pitkäaikaissairaus. Tuskan alkuperä on toisen ihmisen tietoisessa teossa (aktiikassa), jolla hän on vahingoittanut uhriaan. - Joskus vahingoittuminen johtaa identiteettiongelmiin kuten täällä viittaan. Niinkin että uhri jatkaa siitä mihin tekijä päättää. Toisin sanoen uhri on itselleen vaarallinen. - Käsittelemäni tuska osoittaa sinne missä ei ole pelastavaa jumalallista hyvyyttä eikä suojelusenkeleitä. - Suojelusenkelit ovat vain tyynnyttävää iltasatua. - Minkälainen on suojelusenkeli, joka ei suojele? - Passiivinen ja voimaton suojelusenkeli? Hyväksi ylistettävä hyvä silloin kun hyvän pitäisi tempautua toimintaan. - Kristinusko on arvoituksellista. Se tosiaan on käsittämätöntä. - Järjellisessä mielessä Kristus oli ehkäpä hurskas mies, joka kuvitteli itsestään liikoja. Hän oli häirikkö laukoja ja siksi ristiinnaulittiin, mutta hän ei ollut Jumala. - Hän toivoi olevansa Jumala. Kaikki päivät Kristuksen jälkeen todistavat elämän sattumanvaraisesta heittelystä. Jotkut rusinapullaihmiset menevät kirkkoon kieltäen sen mitä tuskan ihmiset edustavat. Heitä tyrmistyttää tuskan ihmisten todistajanlausunto. Missä tahansa tapahtuu ihmisen petos silloin kun on tapahtuakseen. Kulissien takana tapahtuu ja kulisseilla pelataan. --- Itse rimpuilen kristinuskoni kanssa matkalla kohti pääsiäistä. - Jotkut tuska saattaa viedä erinäisiin salaoppeihin mistä en mitään tiedäkään. Se tuntuu murheelliselta ja pelottavalta kyllä.