"Minä en ainakaan puhu kuolleista pahaa" tai "kuolleista ei pidä puhua pahaa". Vanha sanonta, joka on totta. Yleensä ottaen ei elävistä eikä kuolleista tule puhua pahaa. Mutta että ihmiskunnan elämä kehittyisi ja havahtuisi myös ikäviin totuuksiin niin semmoisista täytyy puhua. Ei pahaa mutta totta. Tässä jokainen mittelee itseään. Punnitsee moraaliaan. Suorittaa sisäistä tutkintaa. - Seksuaalirikoksiin kuuluu sekin kuten alla yritän kirjoittaa, että uhri vasta pitkän ajan kuluttua alkaa kertoa näkemystään. Hän on jo hyvin paljon joutunut kärsimään eri tavoin hyväksikäytön seurauksista. Nämä seuraukset ovat vaikuttaneet häneen kokonaiskehollisesti ja hänen ihmissuhteisiinsa. - Vaikenemisen aikana tekijä on voinut kuolla. - Jos hän on eläessään saanut syytöksiä ja kieltänyt ne niin erittäin suurella todennäköisyydellä hän ei myöntäisi syyllisyyttään  ikinä milloinkaan. - Lapsuudessa saadut jäljet merkitsevät sitä, että kun uhri aikanaan kuolee niin hän kuolee näiden jälkien kanssa. Tekijä ei siis kuolemallaan poista jälkiä. Tekijän aiheuttamat jäljet ovat joka päivä läsnä. - On selvää, että seksuaalirikollisuutta palvelee se kun ilmiötä ei avata vaan ollaan hiljaa. Seksuaalirikoksia tehdään silloin kaikessa hiljaisuudessa. Puheeksiottaminen on ennaltaehkäisyä. - Joku säikähtää sentään jossain taipumustaan ja pelkää että ihmiset valveutuneisuudessaan oivaltavat sen.