Ensiksikin taas, että olen ajattelutapojen pohtija. - Olen kiinnostunut myös puistattavista ajattelutavoista. Vääristyneistä ajattelutavoista. Näiden ajattelutapojen perustalta syntyy traumatisoitumisen pitkäaikaisseurauksia uhreille. - Eräs ilmiö mitä täällä lähestyn on pedofilia. Ennen kuin pedofiili tekee pedofiilisen teon hän on ajattelutapansa pohjalta hyväksynyt tuon teon. Laittanut onmerkin perään. Silloin hän ylittää rajan mitä toisenlaisella ajattelutavalla varustettu ihminen ei koskaan ylitä. - Pedofiilien kohdalla kerran tehty viittaa uusintatekoihin, jos olosuhteet ne sallivat. - Rangaistusseuraamus ei poista pedofiilistä ajattelutapaa. - Tässä ajattelutavassa lapsi on aikuisvertainen, vastuullinen, syyllinen, houkuttelija, pedofiilisten tekojen tarpeessa oleva, pedofiilin antaman seksuaalikasvatuksen tarpeessa. Kielipelissä ei ilmene sana uhri muuta kuin niin että pedofiili pitää itseään uhrina. - Tämmöiseen käsitykseen olen lukemani perusteella tullut. - Mutta totuuden nimissä on kuitenkin niitä, jotka joskus ovat tehneet pedofiilisen teon tai tekoja ja sitten lopettaneet ne. Syntyy teosta päin vuosikymmenten ajan näkymä missä ei ole pedofiilisiä tekoja. Mikä synnytti muutoksen tai itsehillinnän? - Toivottavasti tästä olisi tutkimustietoa. Täytyy yrittää etsiä netin avulla. - Nuo ihmiset ovat tärkeitä tiedonantajia.